keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Alpkäse!

No nyt! Turisti pääsi kyllä sellaseen paikkaan, että ei tietänyt näin hienon päivän vielä tulevan. Alppijuustolassa vierailulla:

Ovi juustokellariin
Navetta
Tutut koneet alppijuustolan navetassa..
Kurkkaus juustolaan
Näkymä juustolan ikkunasta

Kun juustolassa tulee vastaan kuparipata ja aito tuli, on aika monta asiaa kohillaan. Ihana seurata juustomestareiden päivää. Syötiin maistiaisia juustoista, herasta, hapatteesta, puddingista ja kippistettiin Appenzeller-snapsia ennen juuston nostoa herasta.

Kun saavuttiin oli tilanne tämä. Maito kuorittu ja juoksute lisätty.
Maistiaisia..
Leikkausta ja sekoitusta
Avattava tulipesä juustokattilalle.

Juustoa aletaan nostamaan harsoilla muotteihin.
Prässäystä ja herat talteen. 
Prässiä ja harsojen vaihtoja.

Päivämäärä ja leimat kiekkoihin

Jokaisessa juustolassa on toki myös sikala heraa varten.



Ja juustokellari, jossa tapahtuu suolaus ja kypsytys.




Kiitos Sveitsi!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Rikkaruohot

Vuoriston kukkaniityillä on kaksi kasvia, joista halutaan eroon: disteln (ohdake) ja bläck (joku hierakka).




Ohdakkeiden poimintaa olen harrastanut laitumilta ja heinäpelloilta olen kitkenyt kukkivia hierakoita. Nuoria hierakoita on myös myrkytetty ja toivotaan, että ne lakoaa aurinkoon. Ilmeisesti kaikki muut kasvit saavat täällä kasvaa ihan miten tykkäävät. Joko vuohet, hiehot tai lehmät syö ne.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Heinähommia

Niittokone vuorenrinneheinille


Tämä kesä on ollut tavallista sateisempi, joten heinähommiin ei olla päästy kuten normaalisti. Kolmen päivän hellejakso antoi kuitenkin mahdollisuuden. Ensimmäisenä päivänä niitto erikoisella työnnettävällä niittokoneella ja siimaleikkurilla sekä pöyhintää ja sit kolmantena päivänä heinät paaleihin sekä latoon.

Käsissä tuntuu, kun on tyhjentänyt kolme tällasta heinävankkurillista latoon.



Jyrkimmistä kohdista (ja suurimmalta osilta muutenkin) heinät puhalletaan "lehtipuhaltimella" ja kootaan heinähangoilla alaspäin rinnetta. 30 astetta lämmintä ja homma käy ihan työstä.


Heinät tuupattu alas rinteeltä, jotta paalikone saa ne kyytiin.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Europian Championship 2016 Colmar



Maidontuotannon aivan uusi puoli on auennut vasta täällä ollessani. Toki olen tiennyt olevan jossain olevan maatalousnäyttelyitä ja joidenkin niitä harrastavan, mutta on ollut mielenkiintoista seurata miten täällä maitotilalla seurataan nyt käytävää holsteinien euroopanmestaruuskisaa.

Ranskan Colmarissa oli 16.-18.6. Europian Championship -kisa ja iloksemme sen voitti taas sveitsiläinen holsteini. Täällä on holsteinit arvossaan ja tuntuu, että melkein jokaisen navetassa on joku näyttelylehmä. Toisaalta koko maidontuotanto onkin vähän erilaista, koska myös eläinten myynti ja osto on osa tilan arkea. Voitokkaita eläimiä, pitkät häntätupsut liihottaen on kyllä ihan hauska lypsääkin. Hyvin ne toimivat noissa pienissä navetoissa ja pysyvät edustuskuntoisina.

Suard-Red Jordan IRENE

Toki tällainen megaluokan kisa ei ole ainoa, vaan jokaisessa kylässä pidetään erilaisia pikku tilaisuuksia, jossa kisataan naapurinavetan lehmiä vastaan.  

Itselleni uutena rotuna täällä on myös tullut vastaan red holstein, joihin en ole Suomessa törmännyt. Tiedä sitten onko suomalaisissa siemenpankeissa tuollaista tarjollakaan. (Pienen tutkinnan jälkeen: näköjään on jotain ainakin saatavilla.)

Jonain päivänä, kun kohdalle osuu, olisi kyllä mukava mennä ihmettelemään tuollaista lehmäkisaa. Tässä esimerkkiä Colmarin ohjelmistosta:

Friday, June 17, 2016
10:00 - Clipping contest
15:00 - Opening Ceremony
16:00 - Red Holstein contest and competitions batch
19:30 - European Sale

Saturday, June 18, 2016
10:00 - Competition presentation
12:00 - Holstein competitions and contests batch

Sunday, June 19, 2016
Farm Tours and outdoor activities

sveitsiläinen voittaja, Irene




torstai 16. kesäkuuta 2016

Schwingfest



Kun viikko oli tehty hommia oli aika juhlan.

Mikä laji voisi sopia paremmin maaseudulle kuin paini? Maatilojen jätkät haastavat toisensa perinteiseen painimatsiin ja selättävät toisiaan purukehässä. Alppitorvet soi ja pääpalkintona on sonni. Palkintopöytä oli muutenkin kattava. Maineen ja kunnian lisäksi oli tarjolla paljon kauniita puusta tehtyjä huonekaluja, koristeellisia lehmänkelloja sekä mm. hevonen ja varsa.







keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Wurst!



Koska tilan isäntä on lihamestari ja teurastaja toiselta ammatiltaan, ollaan tehty lehmistä muutakin kuin juustoa. Kun Jeeppi oli pakattu tupaten täyteen lihoja ja silavaa, matkattiin Emmentaliin yhden lihakaupan takahuoneeseen tekemään herkkuja: 200 kg wurstia ja parisen sataa fleischvögeliä. Olen joskus kotona tehnyt makkaroita, mutta nyt oli mittakaava vähän eri. Savustamoon meni suurin osa ja currywurstit keitettiin. Osa maustettiin chilillä tai valkosipulilla. Isolla myllyllä pyöräytettiin reilut 30 kg massaa kerralla ja ei voi kuin ihailla porukan ammattitaitoa. Mun tehtävänä oli lähinnä pilkkoa lihat ja läskit ja kieputella makkarat lenkeille ja tellinkiin.

Tilamyyntiä parhaillaan: oman tilan lihat itse tehtyinä makkaroina ja osa myytiin mm. paikalliseen vanhainkotiin. Arvostan.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Juustoa


Nyt kun olen yli neljä vuotta myynyt ammatikseni juustoa, on hauska päästä maahan, jossa on kunnon juustokulttuuri. Jos Suomessa ostetaan vain erityisiin juhlatilaisuuksiin ehkä 400 gr juustoa neljälle, täällä syödään juustoa joka aterialla. Toissapäivänä istuin iltapalalla ja pöytään nostettiin noin 4 kg juustoa. Syöjiä oli 3.


Pidempään kypsytettyjä alppijuustoja on tullut syötyä paljon, niitä tarjolla lähes aina. Isoja paloja pöydässä ja siitä jokainen voi omalla veitsellään veistää palan. Sunnuntaina söin ekaa kertaa ziegeriä, mikä on herasta tehty juusto. Päivällä sitä syötiin suolan kera ja illalla hillon. Tämän maitotilan omasta maidosta tehty mutsch on kuitenkin noussut lemppariksi tähän mennessä. Se on pehmeä luostarijuuston oloinen juusto, joka nostettiin pöytään koko kahden kilon kiekkona. Siitä kun sipasee 200 gr per henki, niin johan jaksaa farmihommia.

Krattigenin kaupunkiasunnon kellarissa on pitkät rivit juustokiekkoja ja niin on myös täällä vuoristossa. Naapurin tiloja ollaan lainattu lihojen varastointiin ja olen päässyt ihastelemaan myös heidän juustokellariaan. Eri ikäisiä ja kokoisia kiekkoja herkkuja. 


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Herkkuja!


Tänään satoi koko päivän ja vasta illaksi kirkastui taivas. Ja sitten kun kirkastuu niin näyttääkin niin ihanalta että <3

Tänään piti aloittaa heinähommat, mutta ei voinut. Käytiin lyömässä eri koneita käyntiin kuitenkin, jotta ne ainakin huomenna pelaa. Jonkinlainen vuoriston niittokone on nyt nähty ja toki perinteisemmät trimmerit ja puhaltimet. Sen kaksipyöräisen työnnettävän niittokoneen haluan kyllä vielä nähdä toiminnassa. Erikoisolosuhteisiin erikoiset koneet.

Sadepäivän hommana käytiin myös paikallisessa teurastamossa, jossa teruastaja pisteli suvereenisti lampaita lahtiin siinä samalla jutellessa lepposia. Ihan kuin Suomessakin ja onneksi olen ollut teurastushommissa ennenkin, niin ei järkyttänyt meininki. Teurasaja pyysi mua myös töihin hänelle seuraavaksi 5 viikoksi, mutta en ihan vielä suostunut..
Pakattiin ja paloiteltiin nautaa ja tukkureissun jälkeen myös speckiä ja muita herkkuja. Pääsin myös ihastelemaan muutamaa juustokellaria, jossa oli herkullisia kiekkoja kypsymässä. Alan kyllä epäillä, että kaikilla täällä päin on kellarikerroksessa juustoja.

Päivän kruunasi tilan emännän tarjoama raclette-päivällinen. Syötiin niin paljon, että taju lähti mutta olipa hyvää! Perunoita, leikkeleitä, säilöttyjä kurkkuja, sipuleita ja maisseja, salaattia, tomaattia sekä palan painikkeena teetä. Ja paljon juustoa <3

torstai 9. kesäkuuta 2016

Siisteys on puoli ruokaa

Ennakkoluuloni ulkomaille tultaessa lypsyhommiin (varsinkin ylihygieenisestä Suomesta), on ollut tietenkin se, että kaikki tehdään Suomessa paremmin ja puhtaammin. Toisaalta sitten taas elämä opettaa, että asioita voi tehdä myös eri tavalla ja toisaalta mikään ei olekaan toistaan juurikaan parempi tai huonompi. Asiat vaan tehdään niin kuin ne on järkevin tehdä tietyissä olosuhteissa.


Täällä on ihan loputtomasti laitumia. Ei ehkä sadoille naudoille, mutta laumat onkin pieniä. 12 lypsävää yhdellä laitumella ja 6 hiehoa toisella. Jos vehreällä kukkaniityllä pitää lehmiä ja kierrättää niitä tarpeeksi usein eri laitumille, niin ne on putipuhtaita. Ja jos lisäksi niiden hännätkin pestää niiden sattuessa sottaantumaan, niin ne todella on puhtaita.

Lehmät lähtee aamulypsytä pihalle ja tulee iltalypsyltä takaisin sisälle yöksi.
Parsien päällä on (DeLavalin?) sähkösysteemi, joka estää lehmää sontimasta parteen, mutta ei kai muuten haittaa lehmän oloa. (En tiedä onko vastaavia Suomessa tai onko sellaisia sallittu meillä käyttää, mutta en ole nähnyt yhdenkään lehmän ottavan niistä osumaa.) Lisäksi pörheät häntätupsut kiinnitetään kuminauhoilla ylös, ilmeisesti ehkäisemään likaantumista (ainakaan muuta syytä en ole sille keksinyt). Näin siis lopputuloksena on lauma lypsikkejä, jolla ei ole kyljissä sonnan sontaa ja hännät viuhuu pitkinä huiskuina.


Ja kun lisäksi käytössä ei ole kuumaa vettä, ymmärrän, että vetimet pyyhitään kosteuspyyhkeillä. Ei niissä juuri ole pyyhkimistä. Kuivuneen irtosonnan voi myös irrottaa sellaisella "trasselilla" ennen pyyhintää.

Ja mitä muuten lypsyyn tulee, niin kyllä: ihan samalla tavalla täällä otetaan suihkeet ensin ja dipataan vetimet lypsyn jälkeen. Mutta lypsyssä on kyllä jollain tavalla eri meininki. Johtunee siitä, että maitomäärä yksinään ei ole täällä tavoitteena: kasvatetaan lihaa (myös sonnit), tehdään makkaraa ja juustoja myyntiin, käydään nautanäyttelyissä, ruokitaan lähinnä vain laidunruoalla ja myydään jalostuseläimiä. Siinä sivussa saadaan maitoa määrä x.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pihlajamäen emäntä goes Switzerland

Yksi syy Pihlajamäen kotitilan vähäiseen päivittelyyn on se, ettei mitään ihmeellistä tapahdu ja toisaalta se, että oma piha on nyt 5 viikkoa lepotilassa. Syynä työharjoittelujaksoni täällä alppimaassa!

Lupasin kouluun ja ystäville pitää aiheesta blogia, joten jos loputtomat lypsytarinat kiinnostaa niin pysykää mukana. Alotetaan siitä, että saavuin eilen. Tässä fiiliksiä eiliseltä:



"Tänään hyppy tuntemattomaan ja 5 viikon harjoittelujaksolle Sveitsiin. 

Saavuin Spiezin juna-asemalla erilaisten kommellusten kautta ja vastassa oli farmin isäntä ihan niinkuin oltiin keväällä sähköposteissa sovittukin. 

Ensin tietenkin syötiin (koska ollaan Sveitsissä), mutta sitten kierrettiin kaupungin eri kolkkia ja navetoita. Jossain paikassa oli kaksi kohta poikivaa lehmää, jossain vasikoita ja talvikauden navetan oli vallannut kalkkunat. Pieniä heinäpeltoja oli ripoteltu moneen paikkaan ja jos oikein ymmärsin kaikki on vielä tehtynä heinäksi ennen kuin kesäpestini täällä loppuu.
Pihalla tepasti kanoja ja pari pupuakin löytyi. Myöhemmin tutustuin myös karkaileviin vuohiin.

Lopulta päädyttiin vuorille ja lypsylehmien luokse. 12 lypsikkiä asutti kaunista vuorilaidunta, jonka laidalta löytyi talo. Alakerrassa parret ja maitohuone, keskimmäisessä keittiö ja vessa ja yläkerrassa minun huoneeni. Sähköä saa sillon kun lypsetään ja pesuvedet lämpiää puilla. Alla kuvassa Sveitsin kotini: 



Päivällä rakennettiin vähän lisää aitoja ja illalla alettiin lypsyhommat. 6 red holsteinia, 3 mustaa ja 3 simmentalia töpsötteli kiltisti lypsylle ja kolmella koneella nuo saatiin pian lypsetyksi. Lisäksi navetassa oli juottovasikoita 3 ja vähän isommatkin vasikat ja sonninmullikat (yht 5 kpl) sai maitoämpärin eteensä. Sveitsiläisiä ruskeita lehmiäkin löytyi nuoresta neljän hiehon porukasta pari.

Joka puolella kilkattaa lehmänkellot. Siihen ääneen käyn nyt nukkumaan."